Reilu viikko sitten, 8.11, järjestettiin Sucreessa museoiden yö. Tämä tarkoitti sitä, että kaikki museot ovat auki iltaseitsemästä aamuseitsemään ja ovat maksuttomia. Niinpä myös minä, Lea ja Magi suuntasimme illalla keskustaan. Emme oikein tienneet, minne mennä, joten aloimme vain kierrellä ympäriinsä. Joihinkin paikkoihin oli älyttömän pitkät jonot, koko yö menisi siinä seistessä, ja Magilla oli vain muutama tunti aikaa. Löysimme pian Musef:n, museon, joka kertoi naamioista ja Bolivialaisesta kulttuurista. Kuulostaa hyvältä ja jonoakaan ei ollut. Huone oli täynnä suuria naamioita - paikka oli melkein kuin jostain painajaisesta. Selitykset olivat kaikki espanjaksi, joten moni asia jäi auki mutta hienoilta näytti. Bolivialaiseen kulttuuriin kuuluu paljon juhlia, ja juhlissa tanssijoilla on suuret näyttävät asut, jotka kuvastavat jotain. Oli suuri kissanaamio, Kuu-naamio, kuoleman naamio ja vaikka minkälaista mörrimöykkyä (kuvien ottaminen oli valitettavasti kielletty, mutta voin kertoa, että näky oli mahtava). Jokaiseen naamioon kuului omat rituaalinsa ja viimeisimpänä, huoneen perällä, oli kaikista suurin (ja varmasti painavin) naamio,Jach'a Tata Danzanti. Selitys kertoi, että henkilö, joka tanssii tässä naamiossa tähän kuuluvan tanssin, viettää seuraavan yönsä neitsyen kanssa ja sen jälkeen on juhla, joka kestää kolme päivää eikä sinä aikana nukuna ollenkaan.
Viime viikonloppuna, 15.-16.11, järjestettiin Sucreen lähellä, Santa Catalinassa, elektronisen musiikin festivaali. Ostimme molemmille illoille liput, vaikka saimme kuulla, ettei festivaali täytäkään odotuksiamme: luulimme, että siellä nukutaan ja ohjelma kestää yötä päivää koko viikonlopun, mutta kyseessä olikin kaksi bileiltaa kaupungin ulkopuolella, mutta bussimatka kuului hintaan. Ensimmäinen ilta lähti hyvin käyntiin. Nähtiin Lea, Magi, bolivialainen tyttö Rachel ja hänen saksalainen kaverinsa ja hyppäsimme bussiin. Bussi oli täynnä saksalaisia, jotka lauloivat koko matkan ajan lauluja. Paikka oli aika tyhjä, vaikkakin täynnä saksalaisia. DJ:t olivat hyviä, tanssimme. Maassa oli paljon body paint -maaleja ja jossain välissä jotkut olivat saaneet sotkettua minut neon oranssiin ja mustaan. Vaatteeni ja kasvoni. Ilta oli kiva. kunnes: Magin laukku katosi. Kysyin kaikilta, olivatko nähneet laukkua, juttelin turvamiesten kanssa. Kukaan ei ollut sitä nähnyt eikä kenellekään näyttänyt sitä olevan. Menin alueen ulkopuolelle sitä yksin etsimään pimeään, jos jotenkin olisikin siellä. Sitten tuli poliisi. Ratsia. Poliisi ihmetteli, mitä tein ulkopuolella haahuillen yksin. Hän kyseli kaikenlaista (olenko polttanut ruohoa, miksi olen täällä, kauanko olen boliviassa, minkä järjestön kautta olen, mistä olen, missä asun, kenen kanssa asun...) ja sitten hän tutki laukkuni. Laukustani löytyi kamera, joka kiinnosti poliisia kovasti. Hän katsoi kaikki kuvat ja jouduin selittämään niitä joitain. Sitten pääsin menemään, kun mitään ei tietenkään löytynyt. Menin takaisin alueelle. Musiikki oli pois päältä, poliiseja kaikkialla. He tarkastivat baaritiskin, käänsivät kaikki kivet ja kannot. Mitään ei ilmeisesti löytynyt ja juhlat jatkuivat. Kolmelta lähti ensimmäinen bussi takaisin sucreen, ja lähes kaikki olimme siellä. Sitten kotiin nukkumaan.
Lauantai-iltana olin flunssassa ja hyvin väsynyt. Ajattelin jääväni kotiin, mutta jotenkin löysin itseni taas bussissa istumasta. Olisi pitänyt jäädä kotiin. Me kaikki -minä. magi, lea ja rachel- nukuimme bussimatkan (n.45 minuuttia) ja heräsimme kun bussi olikin jo perillä. Paikalla oli vähemmän porukkaa, mutta tänä iltana suurin osa bolivialaisia. Musiikki oli jälleen kerran hyvää, mutta en oikein jaksanut olla fiiliksissä mukana. Ja sitten kahdelta tuli taas poliisi tarkastamaan paikan. Kaikkien piti mennä jonoon, tytöt tyttöjen ja pojat poikien jonoon, ja yksi kerrallaan poliisi tutki taskumme ja laukkumme. Ja taas oli pitkät tutkimukset ympäristössä. Joltain tai jostain ilmeisesti löytyi huumeita, kun paikka jouduttiinkin sulkemaan jo puoli kolme (musiikin kuului jatkua seitsemään asti aamulla). Olin oikeastaan tyytyväinen, sillä bussi lähti aikaisemmin eikä tarvinnut enää yrittää esittää pirteää. Matka kohti kotia vain.
Seuraavina päivinä lehdet olivat täynnä uutisia festivaalista, ja luin, että paikasta löytyi 35 grammaa kokaiinia lauantaina. Boliviassa on laki, että ihmisiä, jotka ovat mukana juhlissa, joista löytyy huumeita, voidaan myös syyttää huumeista, vaikkei olisikaan itse mitään ottanut. Toivottavasti tästä ei jouduta mihinkään ongelmiin..
Boliviassa (ainakin Sucreessa) poliisin ratsiat ovat hyvin yleisiä, varsinkin festivaaleilla, jotka sijaitsevat middle of nowhere. Poliisi on muutenkin aika näkyvässä roolissa: kaduilla heitä näkee paljon ja esimerkiksi viime viikonloppuna poliisit tulivat Mitos-yökerhoon sulkemaan yöllä paikan, sillä oli tarpeeksi myöhä ja paikat on pistettävä kiinni. Poliiseja oli paljon ja he vain heittivät kaikki ulos (minä olin onnekkaana vain sivustakatsojana, kun olin jo ulkona juttelemassa kaverin kanssa). Kunhan poliisit käyttäytyvät itsekin hyvin, tämä ei ole mikään ongelma ja mielestäni oikeastaan ihan hyvä: poliisit luovat turvallisuuden tunnetta ja he vain valvovat, että kaikki menee niinkuin pitääkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti