Ikävä

Tänään se sitten saapui. Koti-ikävä. Tai oikeastaan helppouden ikävä: kaipaan suomen kieltä, tuttua ruokaa ja asioiden yksinkertaisuutta. Suurin ongelma on edelleen se, että espanjan kieli on niin hakusessa. Ruokapöydässä istun melkein aina hiljaa ymmärtämättä mitä ympärillä puhutaan. Pienessä päässäni sitten kehittelen itse tarinoita siitä, mitä ihmiset sanovat. Välillä tuntuu, että he puhuvat minusta.. Ulkona on sama asia. Jos joku puhuu minulle, en ensinäkään kuule (kuuloni on huonontunut tai sitten kaikki puhuvat älyttömän hiljaa) ja sitten kun kuulen, en ymmärrä. He yrittävät selittää espanjaksi paremmin, enkä siltikään ymmärrä, mutta olen vain "aaa sí sí!", koska eipä asialle mitään voi tehdä. Koko ajan täytyy keskittyä kuuntelemaan, muistelemaan ja ymmärtämään. Kyllähän minä yritän espanjaa opiskellakin, mutta se vie älyttömästi aikaa, koska muistini on niin huono. Turhauttavaa kun yrittää keskustella tai kysyä jotain, eikä ymmärrä vastausta ollenkaan. Sitten opettelen uudet sanat, mutta seuraavalla kerralla en vieläkään muista niitä.

Host-perheeni ärsyttää nyt. On päiviä, jolloin kaikki on tosi kivoja ja päiviä, jolloin tuntuu, ettei kukaan ole mukava. Tänään on se jälkimmäinen päivä. Haluaisin vain olla pois kotoa (jos tätä nyt voi sanoa kodiksi?) mahdollisimman paljon, mutta he eivät välttämättä siitä tykkää. Täällä ei ongelmista voi puhua suoraan joten en tiedä, onko perhe tyytyväinen muhun vai ei.

Olen ajatellut näinä päivinä paljon sitä, mitä aion tehdä suomessa kun palaan. Ajatukset meinaa karata tulevaisuuteen koko ajan, vaikka pitäisi nauttia hetkestä. Tää on melkein kuin kaamosmasennus mulla, vaikka ulkona on päivisin 25 astetta lämmintä ja aurinko paistaa seitsemään asti.

Töissä menee kuitenkin kivasti, ja se on tärkeintä. Lapset on joka päivä suloisia, juoksee halaamaan kun astun ovesta sisään.. Mutta: he ovat oppineet puremaan toisiaan (ja sergio mun ja magin varpaita). Tänään Maria Luz puri oikein pahasti Reynan poskea ja siihen tuli kunnon haava. Tappeluita tulee paljon, mutta onneksi on päiviä, jolloin kaikki on vain oikein söpöjä. Lidia on jo niin iso tyttö, että on osittain siirtynyt pihalle vanhempien lasten luo, Sergio ja Clara pystyvät jo melkein kävelemään kunnolla yksin ja pieni lapsi, Cristina, opettelee ja ehkä tällä viikolla ottaa vielä ensi askeleensa!