kaverit

Viikonloppu oli mahtava! Perjantaina halusimme juhlistaa ensimmäistä kuukautta Boliviassa, joten olimme sopineet näkevämme bolivialaisia kavereitamme Borista, Cristiania ja Simaria. Töiden jälkeen menin suoraan Magille ja pukeuduin magi-klooniksi (hän laittoi hiukseni ja lainasin kaikki vaatteet). Puoli kahdeksalta tapasimme muut ja suuntasimme kauppaan. Me tytöt teimme eurooppalaista ruokaa ja paikallisten oli tarkoitus tehdä bolivialaista. Kovassa peston puutteessa (olimme haaveilleet pestosta ainakin viikon) teimme pestopastaa ja valkosipulileipää. Ja ostimme tottakai kakun. Hengailimme Boriksen kotona, sillä hän asuu yksin veljensä kanssa isossa talossa. Meidän kokkailu vähän takkuili, kun emme osanneet sytyttää kaasuhellaa, uuni ei toiminut eikä kaupasta löytynyt kaikkia haluamiamme aineksia. Kakun jälkeen olimme kaikki älyttömän täynnä ja jotenkin se poikien ruoka jäi kokonaan tekemättä.

  Myöhemmin oli aika suunnata discotecaan, viimeinkin. Menimme ensiksi Mama Mia:an ja sitten vielä Mitosiin. Mitos on ehkä Sucreen suosituin baari, siellä soi kaikentyyppistä musaa ja sieltä bongasin myös paljon valkoihoisia, enimmäkseen saksalaisia. Mama Miassa musiikki oli pelkästään salsaa ja reggaetonia, mikä oli oikeastaan aika hauskaa. Tanssiminen baarissa on aivan erilaista kuin Suomessa; lantio pyörii niin naisilla kuin miehilläkin ja miehet todella osaavat tanssia ja kaverimme opettivat meille salsa-askeleet ( se oli juuri niinkuin tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa). Lea oli lähtenyt jo Mama Miasta väsyneenä nukkumaan, joten selviydyin pilkun jälkeen yksin taksilla kotiin jutellen koko matkan espanjaksi taksikuskin kanssa. Magi meni yöksi Boriksen taloon, sillä kotiintuloaika 23 ei oikein houkuttanut. Ja myös perheelle tämä on parempi vaihtoehto, sillä nyt heidän ei tarvitse olla huolissaan koko yötä tyttärestään. Boriksen koti onkin tätä nykyä myös Magin viikonloppukoti ja Magi on saanut oman huoneenkin.

Lauantaina nukuimme pitkään. Ja ääneni oli kadonnut. En pystynyt sanomaan mitään, koskaan ennen ei ole käynyt näin.. Johtunee joko hyvin kylmästä säästä tai savun määrästä sisätiloissa (tupakointi sisällä on ihan normaalia). Tapasimme taas iltapäivällä Boriksen ja Cristianin ja kävimme ostamassa (huonon) kauhuleffan ja meninne Borikselle katsomaan sen. Olimme aivan väsyneitä kaikki mutta aika oli taas lähteä juhlimaan! Tällä kertaa Cristianin synttäreitä. Suuntasimme ensin keskustaan katsomaan tanssiesitystä ja sieltä sitten Cristianin kaverille. Mietin kauan menisinkö vai en, oli niin vaikea olla puhumatta ja kaikki pitäisivät minua niin tylsänä kun en puhu mitään.. Muut kuitenkin vakuuttelivat, että ei se haittaa. Ilta oli tosi mukava, tutustuttiin paljon uusiin ihmisiin. He olivat tosi hauskoja, vaikken vitseistä paljoa ymmärtänytkään. Ja yksi oli taitava taikuri, joka esitteli kolikkotemppuja. Myöhemmin jatkoimme vielä Mitosiin.

　

Torstaina oli suurlakko, suuri mielenosoitus. Tästä syystä koulut ja työpaikat olivat kiinni ja olimme päivän vain kotona. Lapset pelasivat kaduilla jalkapalloa, kun autoja ei liikkunut ollenkaan. Iltapäivällä näimme Marcon, baarin tarjoilijan, ja menimme hänen kaverilleen (joka on oikeastaan baarin pomo) katsomaan elokuvan. Matkalla söimme jäätelöt ja Marco piti samalla pientä turistikierrosta ja kertoi yhdestä reggaeton-tanssikoulusta, täytyy mennä kokeilemään sitä joskus.. Leffan jälkeen kuuntelimme vielä musiikkia ja kävelimme kotiin. Mukavan rento ilta takana.


Pelkäsin vähän, että koko aikani Boliviassa viettäisin vain muiden vapaaehtoisten kanssa, enkä tutustuisi paikallisiin. Onneksi toisin kävi! Olen niin iloinen, että olemme tutustuneet tosi mukaviin ihmisiin, joiden kanssa viettää aikaa ja joiden kanssa voimme puhua espanjaa (ja englantia). Nyt alkaa elämä täällä sujumaan: on työpaikka, harrastus ja kaverit. On se jotenkin ihan eri asia olla epä-bolivialaisten kanssa kuin bolivialaisten. Pääsemme enemmän mukaan bolivialaisten nuorten elämään ja kokemaan paremmin bolivialaisen kulttuurin - asummehan nyt täällä enkä halua olla kuutta kuukautta kuin turisti. Maanantaina menimme taas Borikselle ja Boris ja Cristian tekivät aivan älyttömän hyvää vegeruokaa meille. Ei muuta, sitten takaisin kotiin vain.

Viime viikko meni muuten vain töitä tehdessä ja espanjan tunnit loppuivat. Saimme vihdoin viisumimme ja tulevana keskiviikkona käymme vielä hakemassa bolivialaiset henkilökortit.