Aamulla heräsin tuttuun tapaan seitsemältä ja lakeuduin puoli nukuksissa alakertaan ruokapöytään. Aamupalani koostui tällä kertaa teestä ja KORVAPUUSTISTA. Kyllä, suomalaisella reseptillä (ja suomalaisella sydämella) tehdystä korvapuustista. Olin nimittäin jo muutaman päivän suunnitellut leipovani pullaa perheelle ja eilen vihdoin sen toteutimme. Minä, Lea ja Magi ahtauduimme keittiöön kauppareissun jälkeen. Idea oli leipoa eurooppalaisittain ja perhemme saisi vain nauttia valmiista pullista. Keittiö oli oleva meidän. Mutta johtuneeko äitini, Jimelan ja Rosan uteliasuudesta, heidän halusta auttaa tai heidän tuntemastaan velvollisuudesta, olivat he koko ajan kanssamme ja oikeastaan vatkasivat ja alustivat ja tekivät melkein kaiken. Jätimme taikinan kohoamaan ja pelasimme yhdessä aikamme kuluksi Unoa ja myös Ernesto ja Rafaela liittyi seuraamme. Kuinka mukavaa ja erilaista olikaan viettää iso onnellinen perhe -aikaa. Magilla oli maha kipeänä ja joutui valitettavasti lähtemään aikaisemmin. Taikina ei meinannut kohota (täällä kun eristykset eivät ole kunnollisia eli vedottomia paikkoja ei löydy) ja tunnin ajan pelasimme ja juttelimme ja nauroimme. Sitten taas kaikki pakkuduimme pieneen keittiöön ja kerroin mitä tehdä. Korvapuustien teko oli aivan uutta heille ja hauskaa oli opettaa tämä rullaaminen ja kananmunalla voitelu lopuksi (he eivät koskaan tee sitä täällä). "Uuni 225 asteeseen." "Mutta sehän on paljon!" sanoi perheeni. Täällä leivonnaiset paistetaan pihalla olevassa uunissa, joka on melko kummallinen. Luotin Jimelaan ja äitiini, ja uuni oli 100 asteessa. Pullia liikuteltiin ylös alas tasolta toiselle ja käänneltiin. Sisältä meinasivat olla raakoja vielä, mutta pinnalta jo melkein mustia. Otimme täydelliseen aikaan korvapuustit pois ja kolmen tunnin aloittamisen jälkeen, kello kymmenen illalla, päästiin niitä tarjoilemaan. Ja pullia oli paljon! Ohjeen 32 kappaletta olikin todellisuudesta paljon enemmän, en tosin laskenut. Maku oli täydellinen ja kaikki niistä näyttivät tykkäävän. Yhden maistiasen jälkeen eivät Jimela ja Rosa ainakaan niitä ole syöneet vaikka olenkin tarjonnut, mutta Ernestolle suurta herkkua. Host-äitini kysyi jopa reseptin espanjaksi. Ja tottakai vein myös Magille pullia töihin;)
Tänään lounaalla oli sitten vuorostaan hyvin bolivialaista ruokaa. Olen jälleen kerran iloinen siitä, että olen kasvissyöjä - muiden lautasille kiikutettiin nimittäin sian sorkkia! Perhe oli osannut odottaa Lean reaktiota ja hän söi soya-pullia kuten minäkin. Sorkat mahtavat olla siasta, jonka vanhempani tappoivat viikonloppuna. He olivat maaseudulla tuttaviensa luona kaksi yötä ja siellä teurastaneet itse sian ja tehneet siitä ruokaa ja palattuaan oli jääkaappimme täynnä pelkästään raakaa lihaa ja eläimen muita osia. Bolivian ruokakulttuuriin kuuluu syödä eläimen kaikki osat - kuinka ällöttävältä se kuulostaakaan ja näyttää. Market-halli keskustassa on täynnä lihanpaloja, eläinten jalkoja, päitä,, silmiä... Mutta minusta tosi hyvä juttu oikeastaan: jos kerran tapetaan eläin, niin parempi käyttää se kokonaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti