Viikonloppu ja (taas) päivä mamá:na

Ensimmäisen työviikko takana ja koitti vihdoin odotettu viikonloppu. Perjantai-iltana suuntasimme jo tutuksi tulleeseen baariin (jonka nimeä en kuitenkaan muista..). Se on meidän Stamm-bar! Baarissa alkaa happy hour silloin, kun itse haluaa sen aloittaa. Ja kestää ensimmäisestä tilauksesta tunnin. Sinä aikana saa kaksi juomaa yhden hinnalla (esimerkiksi tequila sunrise 18bolivianoa). Aloitimme aikaisin yhdeksän aikoihin, sillä Magin täytyi mennä kotiin jo yhdeltätoista.. Tarjoilija tuli jossain vaiheessa luoksemme puhumaan ja kertoi, että hänen kaverinsa ovat tulossa tänne ja haluaisivat puhua englantia, joten voisimmeko hengata heidän kanssaan. Tottakai! Kaksi bolivialaista jätkää tulivat ja he opettivat meille juomapelejä. Myöhemmin seuraan liittyi lisää ihmisiä, myös paljon saksalaisia, jotka olivat heidän kavereitaan. Saksalaiset olivat myös vapaaehtoistöissä täällä. Magi joutui lähtemään, mutta minä ja Lea jatkoimme iltaa yhteen asti yöllä. Uudet kaverimme kertoivat, että lauantaina tapahtuisi taas jotain ja yksi pyysi meitä jopa kaverinsa häihin! Häihin meno on minun to do-listallani;) He myös kysyivät, jos lähtisimme vielä discotecaan heidän kanssaan, kun tarjoilijaltakin loppuisi työt pian. Emme kuitenkaan menneet; oli niin myöhä (eikä perheemme oikeastaan tiennyt, että olemme baarissa) eikä Magi päässyt mukaan. He lupasivat ensi viikonloppuna tulla, silloin on aika juhlistaa meidän one month in Bolivia (!!) -päivää.


Sitten koitti yö, kamala yö. Ja kamala aamu. Ja kamala päivä. Koko päivä meni sängyssä maateessa, lähes 38-asteen kuumeessa. Ja toinen silmäni oli kipeä. Aluksi se tuntui kuin darralta, mutta ei nyt kolmesta juomasta tule darraa.. Varmaan joku sopimaton ruoka tai aurinko (perjantaiaamu sujui parvekkeellä aurinkoa ottaessa ja espanjaa opiskellessa kun oppitunnit oli peruttu). Eipä menty häihin. Mutta Lea ja Magi näkivät kavereitamme. Hengasivat vain jossain, mutta kivaa kuulemma oli. Ensi kerralla haluan mukaan! Sunnuntaina oli suunnitelmani tavata baarin tarjoilija ja mennä katsomaan bolivialasta tanssia, mutta -yllätys yllätys- emme menneetkään. Minulle kerrottiinkin tästä, että "tehdään jotain" tarkoittaa täällä "EHKÄ tehdään jotain" ja "soitan sinulle huomenna" tarkoittaa "soitan sinulle, JOS muistan, jos on aikaa, jos jaksan". Eipä siinä mitään, menimme sitten Lean kanssa keskustaan kahville, sillä kotona emme jaksaneet olla. Aika lazy sunday se oli, mutta ihan kiva niin. Oloni oli parempi, mutta Magi oli saanut kipeyden.

Nyt olen lasten kuolassa. Vaatteeni, hiukseni. Tänään menin Magia myöhemmin töihin, sillä minun piti pestä pyykkia ja vihdoin talossamme oli taas vettä pyykinpesuun. Vauvojen luona oli jo sen verran vapaaehtoisia, että päädyin pihalle 2-5 v. luokse (jonne paikalliset vapaaehtoiset eivät näköjään halua). Väsytti aivan älyttömästi ja epäilin, etten jaksaisi kauaa näiden kanssa olla. En ymmärtänyt heitä ja he vain riehuivat. Mutta loppujen lopuksi aika menikin suhteellisen nopeasti. Meitä hoitajia he kutsuvat äideiksi, ja koko ajan joku huusi minulle: "mama, mama".  Lopuksi katsoimme yhdessä televisiosta jonkun lastenohjelman ja sitten oli aika tanssille! Hoitaja vaihtoi musiikkikanavalle ja tanssimme yhdessä. Paikalla ollut vastaava hoitaja käytti väkivaltaa aikaisempia enemmän. Jos lapsi vain itki maassa, hän löi. Ruokailussa läpsimistä tapahtui paljon, kun lapset eivät totelleet eivätkä pysyneet paikallaan. Ja sitten he toki rauhoittuivat. Lyömistä en voi koskaan hyväksyä, ja pahin seuraus on mielestäni se, että myös he oppivat lyömään. Vanhemmat lapset tuolla jo meitä auttaakseen yrittävät laittaa pienemmät kuriin satuttamalla, mikä ei ole yhtään hyvä asia. Kaikesta huolimatta vaikuttaa siltä, että kaikki tykkäävät kaikista ja rakastavat.

Aamulla espanjan tunnilla tajusin, etten enää osaa suomea! Tai sitten kielemme on niin köyhä, että meiltä puuttuu paljon sanoja..