Etkot

Minua odottaa Boliviassa uusi perhe, koti, kaverit ja työ. Pakkasin siis laukkuni, otin lentokoneen ja saavuin uudelle, tuntemattomalle mantereelle. Okei, ei se ihan niiiin helposti sujunut. Ensimmäinen virhe: lennot. Ostin vain meno-lennon aluksi, sillä löysin "hyvän tarjouksen", enkä tiennyt milloin on virallinen paluupäiväni ja oikeastaan oli rahaa vain menoon sillä hetkellä. Matkani osui myös loma-ajalle, joten piti varmistua, että saan lennon. Ja mitä aikaisemmin ostaa, sitä halvempaa, eikö? No, oikeasti kannattaa aina ostaa meno-paluu. Tottakai. Olisihan minun se pitänyt tietää. Ostin myöhemmin viisumia varten paluu-lennon, jossa onneksi säästin 300 euroa ostamalla ensin lennon Boliviasta Espanjaan ja sieltä sitten Suomeen. (Meno-paluu olisi maksanut n. 1300, kun nyt minun meno 800e ja paluu 900 euroa.)


Toinen virhe: viisumi. Viisumihakemus piti lähettää Ruotsin Bolivian suurlähetystöön postissa ja sen mukana piti laittaa passi, joka oli ainoa henkilöllisyystodistukseni. Tämä tietäisi siis kuukauden baarilakkoa. Heinäkuun alussa oli reserviupseerikoulun kurssijuhla, jonne henkkarit tarvitsin, joten viisumihakemuksen lähtö viivästyi. Ja sitten aika menikin niin nopeasti, että laitoin sen lopulta elokuun alussa postiin, 30 päivää ennen lähtöä. Sanottiin, että käsittelyssä menee noin kuukausi, Bolivian suurlähetystön sivulla että 40 päivää. Seurasin netistä paketin kulkua, ja aluksi se oli mennyt väärään osoitteeseen. Pari päivää myöhemmin vihdoin perillä. Odotin kaksi viikkoa. Sitten laitoin suurlähetystöön viestiä, että käsittelisi nopeasti, sillä aikaa ei ollut paljon. Lähtöni oli maanantaina, joten tarvitsin passini edellisellä viikolla. Suurlähetystöstä onneksi vastattiin nopeasti: "First you have to pay-- We will process your visa once we receive the payment." Maksoin, mutta rahan saapuminen tilille kesti kolme päivää. Odotin siihen asti, enkä tajunnut, että olisin voinut vain heti laittaa PDF:nä kopion kuitista. Viimein sen sitten laitoin eräänä keskiviikkona, josta viikon päästä minulla pitäisi olla passi takaisin. Jännitys tiivistyi viimeisellä viikolla mutta loppuviikosta tipahti postiluukusta lappu, että paketti noudettavissa postitoimistosta. Kipin kapin sinne siis! Annoin tiskillä saamani lapun. Postivirkailija pyysi nähdä henkkarit. Mutta nehän olivat siinä paketissa, jota en sitten saanut. Miten tyhmältä tuntuikaan olla siinä postivirkailijaa, jolla oli kädessään passini, vastapäätä. Oli kirjoitettava valtakirja. Olisin voinut pyytää vain seuraavaa asiakasta näyttämään henkkarit ja vastaanottamaan kirjeeni, mutta päätin taas tehdä vaikeamman kautta. Palasin kotiin, näin kaverin ja menimme sitten yhdessä hakemaan passin. Vihdoinkin.


Kolmas virhe: rokotukset. Tottakai kun minusta on kyse, jätän myös yhden rokotuksen, lavantaudin, viimetinkaan. Hoidin esimerkillisesti kaikki muut, paitsi tämän yhden. Sain reseptin puolitoista viikkoa ennen matkaa, ja kun menin sitä apteekista kysymään, oli se loppu. Näytti siltä, että koko Helsingistä oli lavantautirokote loppu, myös yliopiston apteekeista. Soitin Vantaalle ja sieltä löytyi vielä yksi kappale juuri minulle. (Täydellistä. Seuraavan kerran tätä rokotetta olisi saanut vasta lokakuussa.) Hain sen, mutta unohdin laukkuun kahdeksi päiväksi. Rokotetta olisi pitänyt säilyttää jääkaapissa ja se luki vielä pakkauksessa isolla. Soitin apteekkiin ja kysyin, voiko sitä vielä ottaa. (Onneksi oli suun kautta otettava rokotus, joka piti ottaa viiden päivän aikana kolme kertaa). "Ei", oli apteekkarin vastaus ja niin myös hoitajan. Soitin siis terveyskeskukseen ja pyysin, että he uusisivat reseptin. Ja niin he tekivät. Rokotteen etsiminen jatkui, mutta tuloksetta. Päätin syödä heikon rokotteen, olihan se varmaan tyhjää parempi.
Neljäs virhe: Pakkaaminen. Jätin pakkaamisen vikaan iltaan, oikeastaan viimeiseen aamuun ja jouduin vielä ennen lentoa metsästämään bikinit itselleni jostain. Mutta aika hyvin tavarat löysivät laukkuun, paitsi kameran johto tietokoneeseen. (Siksi kuvia ei ainakaan vielä ole, mutta toivottavasti ilmestyy tänne jossain vaiheessa, jos löydän sopivan johdon jostain..)


Ja vielä viimeisen illan paniikki: luin sähköpostiini tulleen "lentolipun" tekstit vielä ja siellä oli lause: "Tulostathan sähköisen e-lippusi 24 tunnin kuluessa oston teosta." Siis mikä lippu?!? Tein aamulla koneella vielä lähtöselvityksen katsoakseni, onhan minulla vielä lento. Ja olihan minulla. Onneksi. Ja sitten kentälle ystävieni kanssa, jotka huolehtivat minusta älyttömän hyvin, kun olin ihan kujalla Helsinki-Vantaan lentokentällä ikävästä itku kurkussa. Sain boarding pass:t Peruun asti, sieltä joutuisin etsimään itselleni vielä viimeisen tiketin. Matka oli valmis alkamaan!