"my MUM is HOT"

Tiistaina oli taas työpäivä ja kolme tuntia kului hyvin pallolla ja ilmapalloilla leikkiessä. Raskasta kuitenkin oli. Aina joku itkee maassa enkä tiedä, mitä on tapahtunut. Lapset yrittivät puhua kanssani mutta en ymmärtänyt sanaakaan. Lapsia rangaistaan lyömällä eikä vääriä tekoja selitetä, miksi ei niin saa tehdä. Omalla kielentaidolla pystyn vain sanomaan "no", "no" ja "no!", mutta haluaisin todella kertoa heille, mitä tehdä paremmin ja miksi. Saanpahan motivaatiota opiskeluun..
Yritän kaiken aikaa olla mahdollisimman oikeudenmukainen, mutta helppoa se ei ole. Leikimme esimerkiksi pallolla yhden tytön kanssa, ja pallo lentääkin pitkälle. Toinen lapsi huomaa pallon ja ottaa sen. Tyttö, kenen kanssa leikin, menee palloa hakemaan ja tulee riita. Kummalle kuuluu siis pallo? Repimistä ja riuhtomista kunnes toisella on pallo ja toinen itkee. Yritän siinä sitten selittää, että leikitään yhdessä ja onneksi välillä he ovatkin tyytyväisiä ehdotukseen. Pienemmät haluavat yleensä leikkiä vain kanssani. Ja ymmärrettäväähän se on. He ovat juuri siinä iässä, kun oma äiti on tärkein ja vain sillä on väliä. Pienet lapset eivät vielä ymmärrä, että vieruskaverikin on samanlainen lapsi, joka ajattelee ja tuntee samalla tavalla ja haluaa samoja asioita. Lastenkodin lapset tarvitsisivat todella jonkun, johon he voivat luottaa ja joka antaa kaiken huomionsa ja huolehtimisensa. Joka suojelee heitä kaikelta ja pitää heidän puoliaan. Yhdellä lapsista on t-paita, jossa lukee: my MUM is HOT.

Illemmalla menimme Joy ride -baariin (turistibaari) Astridin ja hänen kahden muun kaverinsa kanssa. Ja tietysti Magin ja Lean. Paikka oli kalliimpi, mutta tunti vierähti nopeasti. Sen jälkeen oli salsatanssia, johon emme kuitenkaan jääneet - olimme niiiin väsyneitä ja seuraavana päivänä odottaisi  uusi työpäivä.



Keskiviikkona menimme työpaikalle aamulla kymmeneltä. Ja pääsimme työskentelemään 0-2 vuotiaiden lasten kanssa! Aluksi hoitaja sanoi, että vaihdetaan vaatteet ja vaipat, joten ottakaa mukaanne jotkut. Siitä sitten kaappasimme kainaloon vauvan, ja minulle sattui onneksi hyvin kärsivällinen ja suloinen vuoden ikäinen Esperanza. Olin kaikista hitain hommassa mutta neiti odotti kiltisti. Sitten leikkimään! Kaikki sujui paljon helpommin näiden pienempien kanssa: He eivät puhuneet eivätkä pahemmin riidelleet. Tai välillä joku tönäisi toisen kumoon ja itkeminen alkoi. Ongelma oli nopeasti ratkaistu: vauva syliin, vähän hassuttelua ja vauva oli taas tyytyväinen ja nauroi. Usein itkeminen kuitenkin taas alkoi, kun laski lapsen maahan... Ja yksi ensimmäisistä tuttavuuksistani oli Andersson, n.2 vuotias poika. Hän vain itki ja itki ja sylissä oli tyytyväinen ja sitten taas itki. Onpas rasittava lapsi, ajattelin. Mutta sitten sain kuulla, että hän on kaikista uusin lapsi lastenkodissa, joten ymmärrän hyvin, miksi hän itkee. Pikkuinen on juuri hylätty:/

Leikkimisen jälkeen oli ruokailu ja syötin lempparilastani, Juan Carlosia ( I love these names!). Yllättävän paljon lapset söivätkin. Ensiksi keittoa, sitten toinen pääruoka, sitten omenaviipale, jälkiruokahyytelö ja vielä lopuksi mukillinen maitoa. Ruokailun jälkeen naamojen pesu (lapsi vain kainaloon ja toisella kädellä vettä naamalle) ja pienokaiset nukkumaan. Tiskasimme Magin kanssa ja suuntasimme kaupungille syömään yhteen vegemestaan. Ja aterian jälkeen vielä jäätelöt..

Lounaan jälkeen menimme takaisin vauvojen pariin. Ohjelma oli suunnilleen sama ja todella tykkään olla siellä! Hoitajatkin puhuvat kanssamme ja nauramme yhdessä lapsille. Yksi tyttö laittoi päähänsä ämpärin ja lähti ajelemaan pienellä autolla ympäri huonetta. Ja myöhemmin samaisessa autossa istui Juan Carlos, ja joku tyttö työnsi tätä. Parin minuutin päästä tyttö oli istumassa ja Juan Carlos pontevana työntämssä. Ja Juan C:lla oli punainen pusero, jossa luki: I <3 mom. voih. Kuudelta lapset taas nukkumaan ja me lopetimme tältä päivältä.

Seitsemältä menimme taas elokuviin (Täällä on ollut keskiviikkoisin aina ilmainen elokuva) ja katsoimme Koskemattomat - tottakai ranskankielisenä ja espanjankielinen tekstitys. Tämä on yksi niistä leffoista, jotka todella haluan nähdä ja tämä kyllä kannatti. Todella hieno filmi, suosittelen : )

　

Torstaina aamulla töihin ja iltapäivällä vihdoin maahanmuuttovirastoon. Ongelma. Taas. Jouduimme etsimään lakimiehen, joka kirjoitti virallisen dokumentin siitä, että haluamme opiskelijaviisumin vuodeksi. Tiistaina taas virastoon uudestaan. Ja viimeistä kertaa. Toivottavasti.


Töissä aika sujui mukavasti ja ruokailu on lempitapahtumani, sillä silloin olen Juan Carlosin kanssa. Hän on hyvin ponteva poika, joka touhuaa mieluusti yksin auton kanssa, mutta ei osaa vielä syödä itse ja tykkää olla myös sylissä ja katsella ikkunasta ulos. Tänä päivänä kävimme myös ulkona leikkimässä. Ulkona olin pienen pojan kanssa (jolla myös älyttömän suloinen nimi, jota en nyt muista). Pojalla on joku kehitysongelma: hänellä ei ole voimaa jaloissa tarpeeksi eikä siksi pysty itse kävelemään. Kun tulimme takaisin sisälle, pienokainen nukahti syliini. Tui. (Se oli suloista siihen asti, kunnes kuola alkoi valua pitkin käsivarttani...)